Työhyvinvoinnin johtaminen on asia, joka vaikuttaa jokaiseen tiimiin.
Stressi ja työuupumus ovat jatkuvasti esillä, ja tutkimusten mukaan Suomessa mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat yksi merkittävimmistä työkykyyn vaikuttavista tekijöistä. Silti työhyvinvoinnista puhutaan usein vasta silloin, kun ongelmat ovat jo näkyviä.
Ihmiset eivät aina kerro, mitä he tarvitsevat.
He eivät välttämättä edes itse tiedä sitä ennen kuin pysähtyvät hetkeksi asian äärelle.
Kaksi tuntia voi paljastaa yllättävän paljon
Olen hämmästynyt siitä, mitä hyvin suunnitellussa kahden tunnin työpajassa voi tapahtua.
Aloitamme hidastamalla.
Käymme osallistujien kanssa läpi jäsennellyn reflektioprosessin, joka antaa heille aikaa pohtia omaa työkuormaansa, stressiään ja palautumistaan. Sen sijaan, että aloittaisimme keskustelulla tai pyytäisimme ihmisiä heti kertomaan ajatuksistaan ääneen, aloitamme maalaamalla.
Siihen on syynsä.
Luovuus avaa ajattelulle erilaisia reittejä. Se auttaa meitä tarkastelemaan tuttujakin asioita uudesta näkökulmasta.
Kun ajatukset ja tunteet vähitellen tulevat näkyviksi kankaalla, jotain kiinnostavaa alkaa tapahtua. Voimme melkein astua oman tilanteemme ulkopuolelle ja katsoa sitä hieman etäämmältä.
Stressi ei ole enää vain epämääräinen tunne.
Siitä tulee jotain, minkä voimme nähdä, tutkia ja alkaa ymmärtää.
Stressin syy ei aina ole se, mitä kuvittelemme
Yksi kiinnostavimmista havainnoista näissä työpajoissa on se, kuinka usein osallistujat huomaavat, ettei heidän stressinsä todellinen lähde ollutkaan se, mitä he aluksi ajattelivat.
On helppo sanoa: ”Minulla on liikaa töitä.” Work is stressful.
Mutta mitä ”liikaa töitä” oikeastaan tarkoittaa?
Joskus kyse on työn määrästä. Toisinaan jatkuvista keskeytyksistä, epäselvistä odotuksista, rajojen puuttumisesta tai tunteesta, ettei koskaan ehdi ajatella mitään kunnolla loppuun.
Joskus suurin stressitekijä ei liity itse työhön lainkaan.
Ihmiset saattavat huomata, että se, mikä vie eniten energiaa, tapahtuu työpäivän ulkopuolella.
Maalaaminen antaa mahdollisuuden huomata tämän ilman, että asiaa tarvitsee heti selittää kenellekään.
Kokemusta voi tarkastella rauhassa ja uteliaasti.
Osallistujat voivat kuvailla kokemustaan metaforien kautta, vaikka heidän ei koskaan tarvitse kertoa koko tarinaa, jos he eivät halua.
Tämä tekee prosessista turvallisemman.
Sitten huomaamme, ettemme ole yksin
Seuraava vaihe on yhtä tärkeä.
Jaamme.
Emme kaikkea. Kenenkään ei tarvitse kertoa mitään, mitä hän ei halua jakaa.
Mutta kun ihmiset alkavat puhua siitä, mitä he ovat huomanneet, huoneessa tapahtuu usein jotain kiinnostavaa.
Alamme nähdä kollegamme ihmisinä emmekä ainoastaan työrooliensa kautta.
Jokainen kokee stressiä.
Syyt voivat olla täysin erilaisia, tai yllättävän samanlaisia.
Joku saattaa olla kuormittunut jatkuvista kokouksista. Toinen yrittää opetella irrottautumaan työstä iltaisin. Kolmas kantaa vastuuta työpaikan ulkopuolella, josta muut eivät ole tienneet mitään.
Kun näitä kokemuksia jaetaan, ihmiset alkavat ymmärtää toisiaan hieman paremmin.
Syntyy erilainen yhteys: En ole yksin.
Se yhteys on hyvin tärkeä.
Sillä siitä syntyy empatiaa.
Se voi tehdä arjen tilanteista helpompia tulkita. Kun joku on kiireinen, vetäytyvä tai siirtyy nopeasti asiasta toiseen, emme ehkä tee hänen käytöksestään yhtä nopeasti omia oletuksiamme.
Vastaus löytyy usein jo kankaalta
Tämä on ehkä suosikkikohtani koko työpajassa.
Kun osallistujat näkevät oman stressinsä lähteet edessään, alamme pohtia, mitä voisi muuttua.
Missä voin itse vaikuttaa tilanteeseeni?
Voisinko suhtautua johonkin asiaan toisin?
Missä tarvitsen selkeämmät rajat?
Mikä auttaa minua palautumaan?
Tarvitsenko jotakin enemmän tai vähemmän?
Entä mistä voisin päästää irti?
Pyydän osallistujia miettimään, voisivatko he tunnistaa yhden asian, jonka he voisivat tehdä toisin.
Siinä kaikki.
Koska työpajan tarkoituksena ei ole kertoa ihmisille, miten heidän pitäisi hallita omaa elämäänsä. Emme seiso huoneen edessä jakamassa viittä vinkkiä stressin vähentämiseen.
Vastaukset tulevat heiltä itseltään.
Se synnyttää jotain paljon neuvoja arvokkaampaa: tunteen siitä, että omaan tilanteeseen voi itse vaikuttaa..
Ihmiset tunnistavat itse, mitä he voivat hallita, ja alkavat suunnata huomiotaan sinne. Joskus kyse on työkuorman jostakin osasta, omista rajoista, palautumisesta tai arkisista valinnoista, joihin voi oikeasti vaikuttaa.
He lähtevät kotiin ainakin yhden pienen asian kanssa, jonka he haluavat tehdä toisin.
Usein he ovat jo maalanneet sen omalle kankaalleen.
Emme kertoneet sitä heille, vaan he itse oivalsivat sen.
He tarvitsivat vain tilaa ja uudenlaisen tavan ajatella löytääkseen sen itse.
Myös tiimi hyötyy
Työkuorma ja palautuminen ovat henkilökohtaisia asioita, mutta ne eivät ole vain yksilön asioita.
Se, miten työ vaikuttaa ihmisiin, näkyy myös tiimissä.
Kun tiimin jäsenet ymmärtävät paremmin toistensa stressitekijöitä, syntyy enemmän empatiaa. Avoin keskustelu työkuormasta auttaa tiimejä reagoimaan ennen kuin tilanne muuttuu ongelmaksi.
Samalla voi syntyä aivan uudenlaisia keskusteluja: Onko toimintatavoissamme jotakin, mikä aiheuttaa turhaa painetta? Voisiko jotain tehdä toisin?
Yhteinen ymmärrys luo pohjaa psykologiselle turvallisuudelle, tiimin yhteenkuuluvuudelle ja kestävälle suorituskyvylle. Se auttaa myös rakentamaan työhyvinvoinnin kulttuuria, jossa hyvinvointi ei ole asia, josta keskustellaan vasta silloin, kun joku voi huonosti.
Ennaltaehkäisy alkaa ennen kuin ongelmat näkyvät.
Ja sitten on vielä itse maalaaminen
Maalaaminen on hauskaa.
Ja rentouttavaa.
Sen voi tuntea huoneessa. Keskustelut pehmenevät. Ihmiset uppoutuvat tekemiseen. Hartiat laskeutuvat. Aika tuntuu hidastuvan.
Ja tutkimukset tukevat tätä havaintoa.
Drexel Universityn tutkimuksessa osallistujien kortisolitasot laskivat noin 45 minuutin taiteellisen tekemisen jälkeen. Kortisoli tunnetaan yhtenä elimistön keskeisistä stressihormoneista.
Tutkijat havaitsivat myös, ettei osallistujien aiemmalla taidekokemuksella ollut merkittävää vaikutusta tulokseen.
Tämä on tärkeää. Sinun ei tarvitse osata maalata.Et tarvitse mitään ”taiteellista silmää”, eikä sinun tarvitse tietää, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää.
Riittää, että annat itsellesi luvan pysähtyä tekemisen äärelle.
Vakava aihe ei vaadi vakavaa tunnelmaa
Työkuorma, stressi ja työuupumus ovat vakavia aiheita.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä pitäisi käsitellä vakavassa tai raskaassa ilmapiirissä.
Työpajamme alkavat yleensä kevyellä ja leikkisällä maalausharjoituksella. Ihmiset kokeilevat värejä, tekevät sotkua, nauravat ja usein yllättyvät siitä, mitä heidän kankaalleen syntyy.
Kahden tunnin ajan kollegat saavat kohdata toisensa hieman eri tavalla.
He oppivat jotakin itsestään ja toisistaan samalla, kun he tunnistavat käytännöllisiä keinoja palautua paremmin ja rakentaa kestävämpiä tapoja tehdä työtä.
Ja he pitävät hauskaa.
Silläkin on merkitystä.
Työhyvinvointiin liittyvien keskustelujen ei aina tarvitse olla raskaita.
Joskus hyvinvoinnin edistäminen alkaa siitä, että ihmiset saavat luvan pysähtyä, ajatella, ilmaista sitä mitä heidän mielessään liikkuu ja kuunnella toisiaan.
Todellinen arvo ei synny vain siitä, että maalaamme stressimme näkyväksi.
Se syntyy siitä, mitä huomaamme itsestämme ja toisistamme tekemisen aikana – ja mitä päätämme tehdä sen jälkeen toisin.
Lue myös
Miksi luovuus vahvistaa psykologista turvallisuutta tiimeissä
Miksi tiimit tarvitsevat aikaa ajatella
Miksi muutosjohtaminen epäonnistuu, kun unohdamme tunteet
Kirjoittajasta
Peppi Stünkel on Team Creativityn perustaja. Hän auttaa organisaatioita vahvistamaan vuorovaikutusta, yhteistyötä ja innovointia luovuuden avulla. Hänen työpajoissaan maalaamista käytetään käytännön ajattelun työkaluna, joka synnyttää merkityksellisiä keskusteluja, uusia näkökulmia ja vahvempia tiimejä.
